maanantai 22. joulukuuta 2014

Wien/Vienna/Bécs

Mulla oli ennen tänne tuloa tietynlainen visio Keski-Euroopasta: maasta toiseen on naurettavan helppo matkustaa syystä, että maat on tosi pieniä ja välimatkat menee helposti junalla/bussilla. No, sehän on ihan totta ja pääsinkin ensimmäistä kertaa Unkariin saapumisen jälkeen reissaamaan toisen valtion puolelle ja kohteena oli ITÄVALTA. Lähdettiin siis hostsisko Fannin ja sen kavereiden kanssa Wieniin aika ex tempore-pohjalta ja ilman mitään kunnon suunnitelmaa. Bussilla kestää alle 3 tuntia Budapestista Wieniin (ja tietenkin saman verran toiseenkin suuntaan), joten mentiin aamulla ja tultiin illalla takasin.
Wien muistuttaa tosi paljon Budapestia; kumpaisestakin pääkaupungista löytyy Tonava, aika lailla vanhoja hienoja rakennuksia, kirkkoja, patsaita sekä turisteja. Kaupunkien koko ja asukasmääräkin on suurin piirtein sama.
Suunnistaminen tuntemattomassa kaupungissa sujui yllättävän hyvin. Siis heti sen jälkeen kun oltiin selvitty ensimmäisestä ja ainoasta eksymisestä, joka tapahtui kun oltiin ehditty olla kaupungissa about 20 minuuttia. Käytiin läpi kahdet joulumarkkinat, ihasteltiin rakennuksia, käytiin yhdessä kirkossa sisällä ja syötiin mäkkärissä. Ihan onnistunut reissu, vaikka mä en ollut ihan elämäni voimissa, joku ihme talviflunssa on riivannut mua melkeen viikon ajan.
Mä olin myös sopinut tapaamisen Wienissä asuvan suomalaisen YFU-vaihtarin, Lauran, kanssa ja me onnistuttiin onneksi löytämään toisemme. Me oltiin tavattu vaan kerran aikaisemmin, YFU:n lähtövalmennuksessa Virroilla, mutta oli silti kivaa nähdä ja paljon juteltavaa. Oli kyllä hassuu yhtäkkiä taas puhua suomea suomalaisen kanssa ja yrittää keksiä, että onko 7,60 euroa kuinka paljon forintteina.























Oon mä tietenkin muutakin ehtinyt tehdä. Mä olen mm. käynyt oopperassa kattomassa Puccinin Boheemielämää, laulanut koulun kuoron kanssa Szent István bazilikassa (Pyhän Tapanin kirkko), juhlinut Suomen itsenäisyyttä, soittanut urkuja, juonut Starbucksin joulusesonkikahveja, jutskannut randomin australialaisen kanssa kadulla ja syönyt tacoja meksikolaisen kanssa. Niin ja mun suurin saavutus on tietenkin se, että asioin postissa 100% unkariksi. Syystä, että oli pakko. Kukaan postissa ei puhunut englantia.

Ja joulukin on ihan just kohta!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Hyvää kuuluu

Moro.
Musta tuntuu, että mun pitää laittaa tänne blogiin nyt jotain, JOTEN tässä selostus ja muutama mestariotos lauantailta.
Eli mä todellakin odotan joulua ja joulun odotuksesta tekee huomattavasti jouluisemman kaikennäköiset joulumyyjäiset, unkarin versio glögistä, luisteluradat ja uusi talvitakki. Mentiinpä siis Kristan, Jesúksen ja Emilion kanssa Deák térille, missä sitten kierreltiin kojuja ja juotiin "glögiä".
Nää meksikolaiset jaksaa tosiaan huomauttaa mun kyvyttömyydestä hymyillä "kunnolla" kun joku yrittää ottaa kuvaa. Tuloksena oli kuva, jossa mä hymyilen niin paljon kun mulle on mahdollista ja meksikolaiset, no, näyttää niin suomalaisilta kuin mahdollista. Meillä on ihan älyttömän hauska ja omaperäinen inside joke koskien mun ja monen muun suomalaisen perusilmettä - "Finnishing it". Tajua, jos tykkäät.
Valkosta joulua tänne on kuitenkin ihan turha odottaa. Ellei sitten joku joulun ihme tapahdu. Lähinnä täällä sataa ja on aböut +1 astetta. Toivottavasti Suomessa on vähän jouluisampi sää.





The Mexicanos are FINNISHING IT.



Kuukauden päästä on mennyt jo puolet mun ajasta täällä. Itse asiassa se ei edes tunnu pahalta, koska mä en koe tuhlanneeni aikaa. Päinvastoin, musta tuntuu että mä olen tehnyt ja kokenut jo nyt niin paljon kuin mä halusinkin. Ja on vielä vähintäänkin saman verran tulossa. Kaikki oikein hyvin. Ja mullahan on jo suunnitelmissa palata tänne niin usein kun vaan pystyn. Ja mä aion myös matkustaa Meksikoon. Heti kun vaan Suomeen palattuani kerkiän ja olen syönyt ruisleipää vuoden edestä,