torstai 20. marraskuuta 2014

AWKWARD.

HEIPSUN.

Niin tosiaan, en oo hirveesti muistanut/ehtinyt/jaksanut päivittää blogia. Nyt kuitenkin päivitän, ja aattelin, että voisin oikeesti kerrankin keksiä jonkun teeman tekstille. Elikkäs tässä olis jonkinnäkönen listaus omituisista/kiusallisista/hämmentävistä hetkistä ja asioista, joita mä olen täällä kohdannut. En varmana muista kaikkea mutta jos nyt jotain saisin kuitenkin aikaseksi. Pyydän myös anteeksi mahdollista Suomen kielen heikkoutta.

1) Ongelmat mun nimen kanssa. Ilmeisesti mun sukunimi on hankala unkarilaisille, esimerkiksi kun kuorossa opettaja huutaa kaikkien koko nimet (täällä sukunimi ensin ja etunimi sitten) paitsi kun mun vuoro tulee, yleensä listan viimisenä, se huutaa vaan ELZA? Ja jos joku kysyy mun koko nimeä tarkoituksenaan kirjottaa se johonkin, mä olen todennut helpoimmaksi ihan vaan ottaa kynän omaan käteen ja kirjottaa itse.

2) Omituiset ihmiset. Budapest on iso kaupunki, joten täältä ihan oikeesti löytyy ihmisiä ihan joka lähtöön. Esimerkiksi nämä helmet: Mentiin hostsiskon kanssa metron liukuportaita alas ja pidin kättä siinä liukuportaan hihnalla ja ihan täysin odottamatta alhaalta ylöspäin tulevissa portaissa seisova täysin tuntematon vanha nainen taputtaa mun kättä ja moikkaa ilosena että SZIA,SZIA!!! Kun mä olin muutaman sekunnin päästä toipunut järkytyksestä, mä katsoin vielä perään, jos se kuitenkin olis ollu joku tuttu. No ei tosiaan ollut, mutta se kyllä vielä kattoi mun perään ja vilkutti. Mitä.
Niin ja myös enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena ollut mies, joka kuuli mun puhuvan englantia bussipysäkillä. Se hyppäs mun eteen kesken puhelun ja kyseli että ENGLISH?? YESYES NONO VERY GOOD. Kävelin pois. Näitä kyllä riittää.

3) Lack of English. Täällä ei voi luottaa siihen, että saa apua englanniksi. Tai ainakaan kovin nopeesti. Voi joutua kysymään kymmeneltä ihmiseltä ennen kuin löytää jokun, joka ymmärtää/puhuu englantia. Tää vähän ehkä ärsyttää jouduin nimittäin yks päivä koulusta tullessa tilanteeseen, jossa ratikka ei yhtäkkiä kulkenutkaan enää ja mä en tiennyt mitä tapahtuu ja miten mä pääsen kotiin. Ratikan kuulutukset oli vaan unkariksi ja kesti jonkun aikaa ennen kun tosiaan löysin englantia puhuvan ihmisen. Mä luulen kuitenkin, että mä olisin melkeen pärjännyt siinä kohtaa jo unkariksikin. Mut joo englantia ei siis hirveesti puhuta ja leffat sekä tv on dubattu. DUBATTU?! Mä toivon että mä löydän jostain englanninkielisen version Hobitista kun se tulee teattereihin. Muuten en ala.

4) Ratikka numero 14. Edellä mainittu ratikkaseikkailu tapahtui juuri tämän kanssa. Silloin liikenteen pysähtymiseen oli ihan silminnähtävä syy (paha auto-onnettomuus), mutta joskus tää keltainen kulkuneuvo vaan jättää tulematta. Ihan noin vaan.

5) Mä suunnittelen lauseita etukäteen. Ja kun tulee vihdoin se tilanne, missä niitä pitäisi käyttää, mun aivot nollaa kaiken. Vaikka jos haluaa ostaa jäätelön ja miettii oikeen tarkkaan matkalla, että mitä sanoo myyjälle. Sitten pääsee kauppaan ja avaa suun ja sieltähän tulee kauniisti englanniksi että one ball of strawberry ice cream please. TAI jos onnistuu sanomaan unkariksi, hyvin suurella todennäköisyydellä myyjä kysyy jotain ja sitten täytyy selittää että juu en puhu unkaria. Unkariksi.

6) Suomen puhuminen. Mä puhun suomea kyllä päivittäin, mutta se on hirveen raskasta. Mieluummin puhun englantia. Suomeksi mä teen ihan outoja lauseita. Niin ja on tullut vastaan pari oikeeta suomalaistakin. Yks oli oikeen SUOMALAINEN. Bongasin sen tällasesta suomalais-ugrilaisten kielten opiskelijoiden illasta, johon mentiin Kristan kanssa. Keskustelu meni näin:

Minä: Mooi! Ai sä oot suomalainen?
Suomalainen: Juu.
Minä: No nii, hienoa! Mistäs oot kotosin?
Suomalainen: Haminasta.
Minä: Aa, Haminasta, vau! Tiiätkö Salon?
Suomalainen: Juu.
Minä: No mä oon sieltä kotosin!
Suomalainen: Aha.
END OF CONVERSATION. Mä en muistanut, että näin voi tapahtua.

7) Ja ihan yleisesti ottaen kaikki tilanteet, joissa mä en ymmärrä mitä mulle sanotaan tai mitä tapahtuu ja mihin kaikki menee ja mitä mun pitää tehdä ja missä mun pitäis olla.

Life is hard. But good. Jos tää lista kuulostaa jotenkin negatiiviselta niin se ei toki ole tarkoitus. Hassuja juttuja nää lähinnä on. Mä luulen, että aika monelle muullekin vaihtarille on tullut vastaan samankaltaisia tilanteita.

Yritän ehtiä jossain välissä laittaa kuvia. Yritän.

3 kommenttia:

  1. Mä voin niin samastua näihin kaikkiin! Varsinkin ton nimen kanssa, ei hemmetti kun saa aina vääntää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni hyvä kuulla etten oo yksin :DD tiiät varmasti just ton ku menee kahvilaan ja kerää kaiken tahdonvoimansa ja sanoo että Jó napot, kérek egy kávét, legyen szives ja sitten ne kysyy jotai ja oot että ööööö nem beszélek magyarul :D hyviä hetkiä

      Poista
  2. Täällä Itävallassa kaikki kirjottaa mun nimen et Sana ja yksikseni naureskelen esim starbucksin myyjälle, heh. Voin myös samaistua tohon, kun selitän saksaksi etten oikein osaa saksaa. :D

    VastaaPoista