sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kuukauden jälkeen

Eilen tuli kuukausi täyteen. Viime viikolla mä heräsin siihen, miten aika menee niin nopeesti ja musta tuntui, että mun vuosi on kohta ohi. Vähän ehkä liioiteltua, mutta siltä musta sillä hetkellä tuntui.

Mulla alkoi musiikkiopinnot koulussa ja mulla on sekä positiivisia että negatiivisia tunteita niitä kohtaan. Positiivisinta oli ehdottomasti se, että mun piano-opettaja vaikuttaa erittäin mukavalta ja pätevältä ja mä koin onnistuneeni hyvän ensivaikutelman antamisessa. Mulla on 2 x 60min pianonopetusta per viikko ja kaks tutkintoa lukuvuoden aikana, yks tammikuussa ja toinen keväällä.
Jos jotain klassisen musiikin tai muun musiikin tai ei minkään musiikin ystävää kiinnostaa niin tässä on muutama niistä kipaleista, jotka soitan tammikuussa. Tarkoituksena olis vielä kai valita joku Chopinin Nocturne ja Scarlattin sonaatti. Siis jos mä olen ymmärtänyt oikein.


Niin, niistä negatiivisista puolista: solmisaatio aka solfa on Unkarilaisessa musiikinopetuksen perinteessä aika isossa osassa ja nää tyypit täällä on tehnyt sitä 4-vuotiaasta saakka. Mä olen solfannut viimeksi ala-asteella. Voitte varmasti kuvitella, miten hyvin suoriuduin, kun mut heitettiin unkarinkieliselle solfézs-tunnille. Pyysin seuraavana päivänä siirtoa vuotta nuorempien ryhmään, jos vaikka pärjäisin siellä vähän paremmin. Niitten tunti on torstaina, saa nähdä miten käy. En mä sinne kuole.

Arkipäivinä mulla ei oikeen ole aikaa mihinkään muuhun kun koulunkäyntiin ja musiikkiin. Herätys on ollut joka päivä vähän ennen viittä, koska mun täytyy ehtiä koululle 7:ksi, että voin treenata pianoa ennen koulun alkua. Tunnit alkaa kahdeksalta tai yhdeksältä, joten mulla on aamuisin aikaa harjoitella about 45min-1h45min. Mä anoin myös kielten tunnit vapaaksi ja käytän ne harjoitteluun, englannin tunnilla käytiin nimittäin sen verran helppoja asioita, että mun on kyllä parempi käyttää se aika hyödyllisemmin.
"Normaalien" tuntien jälkeen mulla on 30min-2h vapaa-aikaa ennen musiikintunteja ja sen ajan voin käyttää miten tykkään. Useimmiten treenaan, jos on vapaita huoneita, mutta koululta on myös lyhyt matka esim. Árkád-ostoskeskukseen, jossa käytiinkin samassa koulussa olevan saksalaisen YFU-vaihtarin, Noran, kanssa tiistaina. Musiikkia on joko 14.00, 16.30, 17.30, 18.00 tai 18.45 asti ja jonain päivinä jään vielä musatuntien jälkeen harjoittelemaan. Se tarkoittaa sitä, että saavun kotiin useimmiten n.klo 18-20, joten siinä selitys, miksei mulla ole aikaa muuhun. Viikonloppusin mä voin sitten touhuta muuta, esim, nukkua.
Toi koulunkäynti kuulostaa varmaan raskaalta, mutta kun ottaa huomioon sen, ettei multa tässä vaiheessa vielä oikeen odoteta mitään normitunneilla kun en ymmärrä 90% opettajan puheesta, ja että musiikin opiskelu ei tunnu koululta, ei siinä mitään valittamista ole. Ja kun on kivojen ihmisten ympäröimänä koko päivän, niin siinähän se menee.
Viikonloppuisin mä yritän tosiaan vähän rentoutua ja eilen mentiinkin Kristan kanssa WestEndiin ja Deák Térille ihmettelemään erinäisiä asioita, kuten tätä rukoilijasirkkaa, joka löytyi meidän valitsemalta puistonpenkiltä.
ONKS NÄITÄ EES SUOMESSA.


Juu paljon tekstiä tuli. Näin käy, kun on niin kiire, ettei ehdi pitkään aikaan uhrata aikaa blogille. Sallikaa mun vielä liittää tähän asiallinen kuva hostperheen kissasta, jota ei vaan kiinnosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti