Mä olen siis ollut täällä Unkarissa jo neljä päivää, mutta mä kirjoitan vasta nyt, sillä tänään pääsin ensimmäisen kerran käyttämään wifiä. Orientaatioleirillä vaihtareille ei luovutettu sen paikan wifin salasanaa, mikä on itse asiassa erittäin hyvä juttu, keskittymiskyky parani heti, kun teknologiset häiriötekijät poistettiin.
Mun lento saapui Ferenc Lisztin lentokentälle jo 10.50. Kaikki muut vaihtarit saapui Budapestiin vasta illalla, joten mä vietin iltapäivän yhden YFU:n vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Käytiin lounaalla ja näin muutamia olennaisia paikkoja Budapestissa.
Eilen hostperheet tuli hakemaan meidät leiriltä ja meidän piti esitäytyä kaikille hostperheille. Unkariksi. "Sziasztok, Elsának hívnak. Finnországból jöttem és tizenhét éves vagyok." Kyllä siinä kohtaa sydän hakkasi jonkun verran mutta mulle sanottiin, että mun vuorosanat kyllä kuulosti unkarilta. Ihan hyvä alku siis.
Nyt on yksi yö nukuttu uudessa kodissa ja tähän asti kaikki on ollut pelkästään positiivista. Host-isosiskolla oli synttärit torstaina eli päivä mun oman syntymäpäivän jälkeen, joten hostäiti oli tehnyt kaksi kakkua ja mulle tuotiin lahjojakin; mä sain perheeltä sanakirjoja ja erityisesti pikkusiskolta Balaton-suklaapatukan ja itse tehdyn päiväkirjan.
Kieli on tietenkin ihan hepreaa. Englannilla pärjää, mutta tietenkin mä yritän saada tungettua unkaria joka väliin. Pikkusiskon kanssa ei vielä ihan löydy yhteistä kieltä mutta aamulla sisko herätti mut heiluttaen Suomen lippua ja oli kuulemma sanonut äidille että mä olen tosi kiva. Nyt ollaan vietetty koko aamu pikkusiskon kanssa katsomalla muumeja sekä suomeksi että unkariksi.
Hyvin siis menee, huomenna mennään käymään keskustassa, mitä odotan hyvinkin innokkaasti.
Ai niin, mä olen jo löytänyt yhden ihmisen, jonka mielestä Tervaleijonat EI ole ällöttävin olemassa oleva elintarvike.
Illalla mut sitten vietiin tunnin ajomatkan päähän randomiin leirikeskukseen, jossa mä tapasin muut vaihtarit. Random se oli syystä, että mökissä ei tullut lämmintä vettä ja siellä ajeli outoja vanhoja miehiä pakettiautoilla. Näitä seikkoja lukuunottamatta se oli paras leiri ikinä, syötin kaikille salmiakkia ja soitin Robinia. Hyvää promootiotyötä Suomelle.
Mä asuin samassa mökissä neljän saksalaisen ja kahden thaimaalaisen tytön kanssa. Oppilaita oli myös Meksikosta, Uruguaysta, Virosta ja Japanista. Saatiin opetusta unkarin kielessä, kulttuurissa, historiassa ja maantieteessä. Aika moni vaihtareista tulee asumaan Budapestissa, joten varmaan näen niitä jo aika pian uudestaan.
Nyt on yksi yö nukuttu uudessa kodissa ja tähän asti kaikki on ollut pelkästään positiivista. Host-isosiskolla oli synttärit torstaina eli päivä mun oman syntymäpäivän jälkeen, joten hostäiti oli tehnyt kaksi kakkua ja mulle tuotiin lahjojakin; mä sain perheeltä sanakirjoja ja erityisesti pikkusiskolta Balaton-suklaapatukan ja itse tehdyn päiväkirjan.
Kieli on tietenkin ihan hepreaa. Englannilla pärjää, mutta tietenkin mä yritän saada tungettua unkaria joka väliin. Pikkusiskon kanssa ei vielä ihan löydy yhteistä kieltä mutta aamulla sisko herätti mut heiluttaen Suomen lippua ja oli kuulemma sanonut äidille että mä olen tosi kiva. Nyt ollaan vietetty koko aamu pikkusiskon kanssa katsomalla muumeja sekä suomeksi että unkariksi.
Hyvin siis menee, huomenna mennään käymään keskustassa, mitä odotan hyvinkin innokkaasti.
Ai niin, mä olen jo löytänyt yhden ihmisen, jonka mielestä Tervaleijonat EI ole ällöttävin olemassa oleva elintarvike.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti