Ei oo ainakaan tylsää.

Sziasztok! Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunu sen verran, etten usko, että ees muistan mainita kaikkea tässä kohtaa. Mulla on ollut tosiaan niin kiire, etten vaan oo pystyny raivaamaan tilaa kirjottamiselle.

Jos nyt vaikka aloitan viime viikon sunnuntaista. Minä sekä kuus muuta YFU-vaihtaria saatiin aikaiseksi tavata Budapestissa. Kolmea näistä näin silloin ekan kerran ekojen päivien leirin jälkeen, jälleennäkeminen oli oikein tervetullut. Me lounastettiin Deák Térillä, ylitettiin Ketjusilta, ihasteltiin Tonavaa ja parlamenttitaloa ja lopuksi päädyttiin Margitinsaarelle syömään Kürtőskalácsit. Sattui vielä olemaan teepaitakelitkin.

Mä luulen, että jokainen vaihto-oppilas pystyy samaistumaan mun paidan sanomaan.

Kedves Nora, onneks me ollaan samassa koulussa.

Germany, Estonia, Germany, Mexico, Finland, Germany, Germany. And the winner is... GERMANY!

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli konsertti, jota kaikkien meidän koulun oppilaiden piti mennä kuuntelemaan. Se oli Franz Lisztin musiikkiakatemian salissa ja ohjelmassa oli Dvořákin  h-molli sellokonsertto sekä Brahmsin neljäs sinfonia.

Perjantaina tapasin Nóran, kun mulla oli kahden ja puolen tunnin tauko koulun oppituntien ja pianotunnin välissä. Käytiin Budapestin suurimmassa kauppahallissa, myytävänä oli paprikoita, kuivattuja paprikoita, paprikajauhetta, paprikatahnaa, paprika-jääkaappimagneetteja sekä muuta Unkarin punaiseen kultaan liittyvää matskua. Söin ekaa kertaa Langosin, joka on hyvin perinteinen unkarilainen ruoka. Käytännössä se oli taikinalätty, uppopaistettu rasvassa ja päällä hapankermaa, juustoa ja suolaa. Hyvää oli, mutta annoskoko mulle ehkä hinan verran liian iso. Ennen hyvästejä käytiin vielä Deákilla kahvilla.

Tää kulunut viikko on ehkä ollut tähän mennessä hektisin ja suurimmaksi osaksi sen takia, että meillä oli eilen lauantaina iso konsertti. Mä osallistuin siihen kuoron kanssa, me harjoteltiin maanantaista lähtien joka päivä vähintään kaks tuntia. Yhtenä päivänä neljä ja puoli. Tuloksena oli armoton väsymys joka aamu ja ilta, mutta myös tosi hyvä esiintyminen. Mä ymmärsin, että konsertti juhlisti koulun 60-vuotissyntymäpäivää. Taisi olla isoin paikka, missä oon ikinä esiintynyt.

Pitäiskö mun vaihtaa instrumenttia?

Kuoropuku. Kuoro.Puku.

https://www.youtube.com/watch?v=_OdiySvhOKo

 Ja jotenkin oon vielä ehtinyt soittaa pianoakin. Musta on tullut kovin tehokas. Suomen kieli alkaa kylläkin kaikkoontua mielestä, vaikka puhun sitä joka päivä jonkun verran. Let the Hungarian flow through you.

Vénasszonyok nyara

Multa kysellään koko ajan, tykkäänkö Budapestista ja Unkarista. Mä en koskaan keksi tarpeeksi paljon sanoja kuvailemaan, kuinka paljon, Sanotaan nyt kuitenkin tässä, että kyllä tykkään. Paljon.

Täällä on vieläkin kesä. Mä luulen kuitenkin, ettei tätä kestä enää ihan hirveen kauaa, toivottavasti nyt muutaman päivän verran sentään.

Tänään tapasin ekaa kertaa mun toisen YFU-yhteyshenkilön Nóran. Jokainen vaihtari saa täällä kaksi, nuoremman ja vanhemman. Nóra oli näistä se nuorempi, hän tuli kaks kuukautta sitten vasta itse vaihdosta Tanskasta. Toisen kanssa olis tarkoitus tavata jossain välissä ens viikolla.

Nóra halusi näyttää mulle Margitszigetin (Margitinsaari), joka on pieni saari Tonavalla ja siellä on puistoja ja suihkulähteitä ja jätskiä ja haikaroita ja muuta jännää. Käytiin myös ihanassa lounaspaikassa Deák Térillä ja käveltiin joenvartta pitkin. Mulla oli ihan tajuttoman ihana päivä ja oon saanut parhaan yhteyshenkilön ikinä.

Pikku Prinssi -patsas. I can't even.

Muutenkin on mennyt tosi kivasti, mä ymmärrän unkaria joka päivä vähän enemmän kuin edellisenä. Mä yritin kuitenkin torstaina tehdä jotain suomalaista ja keksin, että omena-kaurapaistos hostperheelle olisi ihan huikee idis. Ihan hyvää siitä tuli, mutta täytyy myöntää, että ei vetäny vertoja äitin tekemälle. Eikä kaupasta löytyny edes vaniljakastiketta. Tässä asiassa siis Suomi 1 - Unkari 0.

Mun mielestä tää näyttää hiekalta. Hyvä etteivät tienneet, millaista tän oikeesti kuuluis olla. Sanoivat, että oli hyvää.